MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

lauantai 17. syyskuuta 2011

Sabina Berman: Nainen joka sukelsi maailman sydämeen

Koska ihmiset elävät niin, koska he luulevat ajattelevansa ensin ja olevansa olemassa vasta sitten, he luulevat että kaikkea sitä, mikä ei ajattele, ei ole edes olemassa.
Puita, meriä, meressä eläviä kaloja, aurinkoa, kuuta - - niitä ei ole lainkaan olemassa - - Sen vuoksi niitä on oikeus pitää ihmisten kauppatavarana tai ravintona tai maisemana, ne eivät ole mitään sen kummempaa.
Ja keneltä ihmiset saavat varmuuden siitä, että ajatteleminen on maailmankaikkkeuden tärkeintä toimintaa? 
***

Sabina Berman: Nainen joka sukelsi maailman sydämeen (2011, Otava, suomentanut Taina Helkamo, espanjankielinen alkuteos La mujer que buceo dentro corazón del mundo) kiinnosti jo Otavan syksyn katalogia selatessani ja olikin aika kiinnostava kirja lukea.

Kirja kertoo autistitytöstä, Karenista, joka saa Minänsä vasta, kun hänen äitinsä kuolee ja tätinsä alkaa kasvattaa Karenia olemaan maailmassa. 
Karen kasvaa ajattelemaan asioista hieman eri tavalla kuin me muut, 
ja muut kokevat Karenin outona, jopa hieman kiusallisena, koska hän ei ajattele niin kuin muut asioista. 
Kirja pohjautuu forrest gumpmaiseen asioiden käsittelyyn: 
Karen ei ole omaksunut perinteisiä ajattelumalleja, 
vaan kysyy asioiden tarkoitusperiä ja sitä, miksi ihmiset käyttäytyvät niin kuin ovat tottuneet - kyselemättä ja ihmettelemättä -
elämään. 

Karenin elämä on meren rannalla, tonninkalanjalostamo on hänen ja hänen tätinsä elinkeino. 
He asuvat Meksikossa ja taistelevat tonnikalamarkkinoilla
yhdysvaltalaisia tuottajia vastaan. 
Viimeksi mainittujen avuksi tulevat delfiininsuojelijat.  




Berman iskee kirjassaan monia yhteiskunnallisia epäkohtia vastaan, ja kun kirjassa on vain 300 sivua, kirjaa lukiessa tulee hengästyttävä olo.
Kantavin teema kirjassa on kuitenkin se, miten ihmiset erottavat itsensä eläimistä juuri ajattelun avulla:
Miksi ihmiset olisivat onnellisimpia kuin papukaija, jolla menee kolme vuotta nollan ymmärtämiseen, vain sen takia, että ihmiset osaavat ajatella (ja ymmärtävät nollan olemassaolon samalla kuin muutkin numerot)?
Miksi elämme 1600-luvulla eläneen Descartesin uskon mukaan?

Miksi ajattelu olisi niin tärkeää ja mihin tarvitsemme metaforia? kysyy Karen mietteissään, elämässään, käytännössään - ja ajatuksissaan.

Metaforat vääristävät tietoisuuden todellisuudesta. Miksi helvetissä te ette voi elää ilman metaforianne?
Yasukon ääni sanoo puhelimeen:
Koska emme vain voi. Koska todellisuus ei koskaan riitä.
Mistä sinä puhut? Riitä mihin?
En tiedä, Karen. Siihen kai, että tuntisimme olomme turvalliseksi. Paljas totuus pelottaa.

Karen opiskelee ja kiusaa proffiaan tekemällä asiat toisin kuin mihin professorit ovat tottuneet ja mitä he odottavat. 
Karen työskentelee tonnikalanjalostamossa, kiertää ympäri maailmaa, 
ja vaikka kirjassa vastustetaankin bisnes-maailmaa, niin lopussa Karen on vapaa tekemään mitä haluaa. 
No, ansaitsemansa rahan avulla. 

*****

Kirjan kirjoittaja, meksikolainen Sabina Berman (s. 1956), on kotimaassaan näytelmäkirjailija, jota pidetään feministinä ja yhteiskuntakriitikkona. 
Olen aiemmin lukenut latinalaisen amerikan kirjallisuutta ja pitänyt sen vauhdista ja tyylistä. Nytkin pidin kirjasta, sen tyylistä ja tykityksestä, joka oli välillä yhtä nopeaa kuin espanjankielisen puhe - ja yhtä mahdotonta seurata alusta loppuun asti
kadottamatta jotain alusta, lopusta tai keskeltä. 
Kirjassa oli kannanottoja moneenkin asiaan,
mm. siihen, tuoko ajattelu ja rikkaus onnea tai onko ihmisen elämä onnellista nykyisenkaltaisena.

Kirjan minäkertoja Karen on autisti, mutta minusta se on enemmänkin kirjan tehokeino kuin ns. realistinen kuvaus autistin näkemästä ja kokemasta maailmasta. Muutenkin meksikolaisen kirjallisuuden suhde todellisuuden kuvaamiseen on hieman erilainen kuin kotimaisen.
Itse pidän tyylistä, joka on hieman irrallaan realismista, 
ja kirja oli viihdyttävää luettavaa. 
Lopussa kirjailijan tyyli alkoi hieman muuttua ja välillä tuli sellainen coelhomainen elämäntapojen opetusmetodi käyttöön. 
Itse pidän siitä, että kirjalija luottaa lukijaan, eikä ala saarnata sanomaansa.
Sen kun taitava lukija osaa lukea rivien välistäkin.
Myöskin hieman mietin, että miten alun descartesilaisen maailmankuvan kyseenalaistaminen sopi yhteen tädin elämän hiipumisen kanssa: 
oliko täti siis olemassa, kun ei enää kyennyt ajattelemaan, tai ilmaisemaan ajatuksiaan? 

****

Kirjan ovat aiemmin lukeneet ja siitä postanneet
Jenni, ja 
Laura.  
  

6 kommenttia:

  1. Hih, istun parhaillaan tyttäreni tanssikoulun pukuhuoneessa ja aloittelen juuri tätä kirjaa. Alku vaikuttaa lupaavalta. Toivottavasti nuo coelhomaisuudet eivät hyppää liikaa esiin.

    VastaaPoista
  2. Mäkin luin eilen tanssisalin laitamilla, tosin kirjaa loppuun =) Taidetaan kuitenkin olla eri tanssikoulussa ;D

    Joo, siinä vähän ennen loppua tuli vähän sellainen paasausvaihde, jonka olisi voinut poistaa.

    Kiinnostuksella tulen lukemaan, mitä pidät tästä.

    Mulle jäi vähän sellainen ristiriitainen olo.

    VastaaPoista
  3. Minäkin aloitin tämän kirjan eilen ja alku vaikuttaa varsin lupaavalta. Vähän ehkä liikaa kalajuttua siinä alussa, joka ei minua erityisemmin kiinnosta mutta...;D

    VastaaPoista
  4. Sanna: mä tykkäsin myös siitä alusta enemmän, sitten vähän löysähti ote kirjasta. Mutta siis ihan ok myös loppuun.

    VastaaPoista
  5. Minua kiinnosti tässä kirjassa eniten nimenomaan autismi, vaikka en sitten tiedä miten totuudenmukainen kuvaus kirja siitä on. Pelkäsin myös, että kirja on liian paasaava, mutta ei onneksi.

    Kiitos linkityksestä :--)

    VastaaPoista
  6. Laura:
    joo, musta se vähän ennen loppua oli hiukkasen paasaava ja elämänohjeistava. Se vaara tällaisessa kirjassa on, esim. Desain Pimeyden lapset olisi käynyt luentosarjasta. Ihan siihen tämä ei tietenkään yltänyt.
    Autismia varmaan on paljon erilaista. Tämä oli sellainen Meksikon forrest gump...

    VastaaPoista